25.4.2014

Papukaija-kännykkäpussi

Vihdoinkin! Tai no, on tämä pojalle tehtailtu papukaijapussi ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kertoa siitä teillekin... tässä se nyt on:



Varsinaista ohjetta minulla ei tähän työhön ole valitettavasti tarjota - virkkasin papukaijan ihan vain mallikuvan mukaan, pala palalta, vähän purkaen, vähän lisäillen. Suosittelenkin lämpimästi kokeilemaan välillä käsitöiden tekoa ilman ohjetta. Se antaa mukavasti siivet omalle mielikuvitukselle (ja tässä tapauksessa myös lopputulokselle, ehhehheh)...

Poika on ollut lopputuloksesta mielissään, ja niinpä tämä papukaijapussi onkin keikkunut varsin tiiviisti mukana hänen matkoillaan aina valmistumisestaan saakka. Näinä lämpiminä kevätpäivinä pojalla ja pussilla onkin menoa riittänyt!



Kevään virkistävää valoa ja lempeää lämpöä kaikille teillekin! :)

9.4.2014

Korvakorutaulut

Kyllästyin lopullisesti sopivien korvakorujen penkomiseen joka-aamuisen kiireen keskellä. Mietin, miten saisin korvakorut esille niin että ne pysyisivät tallessa eivätkä lojuisi milloin missäkin. Telineen pitäisi olla helppokäyttöinen sekä mielellään toki myös kaunis katsella.

Tehdessäni inventaariota korulippaaseen katseeni osui siellä lojuviin nappikorvisten myyntipakkauksiin. Siitä se ajatus sitten lähti: tekisin korviksille taulut!

Ensin pohdin millaisesta materiaalista korvistauluni tekisin. Päädyin simppeliin valkeaan pahviin, jota vasten korvakorujen värit parhaiten erottuisivat. Pahviksi sopivat täydellisesti pussilakanoiden vyötteet, joita olin säilönyt askartelukaappini syövereissä.

Perheeni kierittelee silmiään "mutta tästähän voi vielä askarrella jotain" -kommenteilleni, mutta ähäkutti - nämäkin taulut syntyivät nyt täysin hamsterikätköjeni materiaaleista! Säästin rahaa ja luonnonvaroja! Maailma pelastui! Tai no... ainakin pienen pieni osanen maailmasta. No joo, pikkiriikkinen. Mutta silti!



Tuumasta toimeen. Aluksi viivoitin pahvivyötteet lyijykynällä silmämääräisesti sopivan levyisiksi suikaleiksi. Tarkistin leveyden vielä suurimmilla nappikorviksillani ennen paperileikkuriin tarttumista - jos leveimmät korut sopisivat tauluun, sopisivat muutkin.

Leikattuani pahvit suikaleiksi merkitsin niihin  reikien paikat lyijykynällä. Sapluunana käytin koko idean alkulähdettä eli nappikorvisten myyntipakkausta. Kun reikien paikat oli merkitty, puhkoin ne pahveihin suurehkolla teräväkärkisellä parsinneulalla. Pistelyalustana toimi vaahtomuovipatjan palanen, jota olen aiemmin käyttänyt alustana mm. neulahuovutuksessa.


Taulujen ripustamiseen päätin käyttää niininarua. Neulanrei'istä ei niininarua saa mahdutettua, joten tein tauluihin erilliset ripustusreiät tällä rei'itinhäkkyrällä, mikä hänen virallinen nimensä sitten onkaan:



Sitten vain useampi taulu sarjatyönä kasaan, ja näin korvikseni pääsivät vihdoin esille hyvässä järjestyksessä - hip hip huraa!


Ripustin taulut seinälle ihan tavallisilla muovisilla taulukoukuilla. Kieltämättä kaipaisin niiden tilalle kyllä jotakin nätimpää, mutta kelvatkoon nyt ensialkuun noin.



Nykyään sopivien korvakorujen valitseminen käy joutuisasti, ja korvikset tulevat myös aiempaa helpommin palautettua paikalleen. Ja käyväthän nuo korvakorutaulut sisustuselementistäkin - ainakin tällaiselle koruharakalle ne ovat ihan mukavaa katseltavaa.

Mutta entäpä muut kuin nappikorvikset? No, niille tuunasin väliaikaiset telineet muovisista henkareista, jotka hamstrasin muinoin talteen pyyhkeiden myyntipakkauksista.


Mielessä muhii kyllä jo eräs toisenlainen säilytysratkaisu näille roikkuville korviksille, mutta palataan siihen ajatukseen toisella kertaa... :)



6.4.2014

Käsityömuistoja II

Ala-asteella opeteltiin jossain vaiheessa neulomaan tumppuja. Voi että miten minä rakastin sitäkin! Yhä rakastan.

Tehtailin innostuksissani monen monta tumppuparia. Isällekin yhdet, ja taatalle. Muistan miten epäuskoinen olin luodessani silmukoita taatan tumppuihin... niihin valtaviin työmiehen kouriin oli luotava aivan järjetön silmukkamäärä per puikko. Tai siltä se ainakin silloin tuntui.

Vaikka olin vasta 10-11 -vuotias, kaikki se silmukoiden luominen, neulominen, lankojen vaihtaminen, lisäykset, kavennukset, sovittaminen, työn edistymisen näkeminen... se oli niin ihanaa, jo silloin! Jopa purkaminen. Ja päättely! Hmmh, okei, nyt ehkä jo hieman fiilistelin - päättely on oikeasti aika puuduttava työvaihe.

Ala-asteella myös ommeltiin. Ensimmäinen työ oli muistaakseni tämä tyynyliina, joka on jopa yhä tallella:


 Niin, meillä silitetään kissoja, ei vuodevaatteita...
Applikointi on edelleen yksi lemppareistani.
Ensimmäisiä ompeleitani...
 
Muistan myös rakkauskirjeen, jonka ala-asteen käsityöopettaja oli kiinnittänyt käsityöluokan takahuoneeseen erään kaapin oven sisäpuolelle. Eihän sitä oppilaiden silmille ollut tarkoitettu, mutta joku meistä sen langanhakumatkallaan löysi. Juorun kiirittyä aikansa alkoi yhdeltä jos toiselta "loppua" lanka, jotta kirjettä pääsisi vaivihkaa ihmettelemään.

Se kirje oli koulun talonmieheltä. Opettaja oli kuitenkin naimisissa. Minun kävi siksi talonmiestä surku - saavuttamaton rakkaushan on aina yhtä riipaisevaa. Toivottavasti talonmies löysi rinnalleen jonkun, jonka kanssa elää onnellisesti elämänsä loppuun asti.

[Ja tähän se Prinsessa Ruususen juhlamarssi.]

3.4.2014

Palmikkokauluri

Nyt seuraa vinkki kaikille kevään viimassa väriseville vilukissoille. Löysin nimittäin kauan, kauan sitten Ullaneule.netistä kauluriohjeen, johon ihastuin ikihyviksi:





Koko perheen palmikkokaulurit
Suunnittelija: Mirja M
Koko: XS (leikki-ikäinen)
Lanka: 7 veljestä (harmaa)
Puikot: 3½ mm
Malli pääsi kertakokeilulla suosikkilistalleni, sillä se on mukavan yksinkertainen, lopputulos on kaunis katsella, ja - mikä tärkeintä - kauluri on myös todella miellyttävä käytössä.

Kun tämän kerran oppii, kannattaa samalla kertaa tehtailla kaulurit ohjeen nimen mukaisesti vaikka koko perheelle. Ja suvulle. Ja naapureille. Ja...